Taidetta tulkittavaksi, teknologiaa käytettäväksi
Tytti Heikkinen: Normaalia valon puutetta (videoteoksen yksityiskohta, 2012)
Visuaalinen runous on katsottavaksi tehtyä runoutta: iloa ja pohdittavaa kuvallisessa, kielikuvallisessa ja käsitteellisessä muodossa yhtä aikaa. Kerroksellista kuin hääkakku. Ei mikään helppo laji ymmärtää kokonaisuudessaan. Mutta ehkäpä helpompi tarttua ja tutkia kuin vähempiulotteiset perinteiset taiteenlajit, lyriikka, proosa tai kuvataide? Voi valita kerroksen, josta tutkimisen aloittaa.
Tampereen TR1-taidehallissa oli tänään viimeistä päivää auki Text Art – Katseltavaa runoutta -näyttely. Runoja katsellessani ihmettelin teknologian ja taiteen suhdetta. Itsestäänselvästi taide käyttää teknologiaa. Teknologiaa voi tarkastella itseilmaisun muotona (ks. postaus hackerspaceista). Teknologian kehittyminen mahdollistaa aivan uudenlaista taidetta. Miten taide vaikuttaa teknologiaan? Hetkeksi jumiuduin tähän.
Karri Kokko: Uuden runon kauneimmat (yksityiskohta, 2012)
Visuaalisten runoteosten välillä ajelehtiessani etsin analogista apua luonnontieteiden ja teknologian suhteesta. Luonnontiede mahdollistaa teknologian, sillä teknologia perustuu luonnontieteen paljastamien fysikaalisten ilmiöiden hyväksi käyttämiseen. Teknologia puolestaan mahdollistaa modernin luonnontieteen, esimerkiksi havainto-, mittaus- ja analyysilaitteet, jotka ovat välttämättömiä fysikaalisten ilmiöiden löytämisessä ja hyödyntämisessä.
Karkean analogian mukaan teknologia mahdollistaa modernin taiteen (vaikkapa digitaaliset runot ja videoinstallaatiot) ja taide mahdollistaa teknologian, koska taide ruokkii luovuutta, jota tarvitaan teknologiakehityksessä. Luovuus on luonnonilmiö, jota taide valjastaa hyödynnettäväksi erilaisiin tarkoituksiin.
Teknologialla ja taiteella on olennainen ero. Taide ei ole yksiselitteistä eikä se tarjoa valmista tulkintaa itselleen. Päinvastoin, se vaatii katsojaa tulkitsemaan itsensä. Mutta vastalahjaksi taide antautuu erilaisille tulkinnoille. Tulkintojen rikkaus on luovuutta.
Taide on tarkoitettu tulkittavaksi. Teknologia käytettäväksi.
Ja seuraavasta näyttelystä sitten uusi tulkinta.
Varashälytin
Nelivuotias rakensi sänkyynsä varashälyttimen. Laite kytketään päälle vaaleanpunaisesta y-napista. Jos varas yöllä tulee ja yrittää viedä sängyn, oranssi kello hälyttää ja varas jää kiinni leikkiponin suitsiin (ks. sormi).
Keksiminen on meissä syvässä. On luonnollista kehittää teknologiaa.
Kevin Kelly profetoi
Kevin Kelly on teknologialehti Wiredin perustajia ja yksi sen päätoimittajista. Hänen sanallaan on siis jonkinlaista painoarvoa ainakin teknologia-optimistien keskuudessa. Kellyllä on myös sanomista teknologian kehityksestä ja suhteesta ihmiseen.
Kevin Kelly (kuva: Aeranis/Wikimedia Commons)
Kelly määrittelee teknologian ”miksi tahansa mitä ihmismieli kehittää” (anything useful invented by a mind). Määritelmä tuntuu ensin lepsulta, mutta ehkei se sitä olekaan. Taitaa nimittäin olla totta, että helposti miellämme teknologiaksi vain sen, mikä on uutta tai tulevaa teknologiaa. Vanha teknologia kuten autot, kahvinkeittimet, silloista ja tulitikuista puhumattakaan ei kiinnitä huomiotamme samalla tavalla.
Toinen teknologian ”laji”, jonka huomaamme, on toimimaton teknologia. Tämäkin havainto johtaa harhaan, kun pitäisi miettiä teknologian kokonaisuutta, tai ”tekniumia” Kevin Kellyn termein.
Nykyään teknologia monimutkaistuu ja kehittyy nopeasti ja useaan suuntaan sellaisella pauhulla, että joudumme jatkuvasti kysymään, mitä sen kanssa oikein tehdä. Kelly toteaa, että suhteessa teknologiakehitykseen erityisesti Euroopassa on vallalla varovaisuusperiaate (precautionary principle). On osoitettava, ettei teknologiasta ole harmia ennen kuin se voidaan ottaa käyttöön. Mutta näin ei saada mitään aikaankaan.
Kelly itse noudattaa mieluummin kokeile-ja-kehitä -periaattetta (pro-actionary principle): Engage with technology, try it out! Teknologiaa ei voida todistaa umpiturvalliseksi, mutta sitä voidaan aina parantaa.
Joku muukin uskoo jälkimmäiseen periaatteeseen, sillä teknologiasta on tullut elämämme vahvin voima. Teknologia määrittää meitä. Jopa niin pitkälle, että voidaan sanoa kuten Kelly: keksimme itseämme ja ihmisyyttä teknologian avulla. Teknologia ei todellakaan ole vain taskuissa kanniskelemamme laitteita tai joukko erilaisia vimpaimia.
Kevin Kellylle teknologia on osa suurta tarinaa:
Web alkaa näkyä meille yhtenä Koneena, joka on ”älykäs” siinä mielessä että se ennakoi tarpeitamme, osaa yhdistellä tietoa ja ”tuntee” meidät. Kaikki laitteet ovat ikkunoita Koneeseen. Digitaalinen yhdistyy materiaaliseen ja jokainen fyysinen esine ja paikka linkittyy Webiin samalla tavalla kuin verkkosivut. Kone ”lukee” myös meitä. Mitä enemmän annamme ja jaamme tietoa itsestämme Koneelle, sitä enemmän saamme – Koneen toimivuuden hinta on avoimuus ja läpinäkyvyys. Kaikki linkittyy kaikkeen, kokonaisuus näyttäytyy yhtenä – ”Yksi”.
Varmasti oikeansuuntaista. Jotain tällaista kohti olemme menossa. Mutta minun makuuni Kellyn puheissa on turhan profeetallinen sävy. Riittää että haluamme kokeilla, innostumme ja löydämme uusia mahdollisuuksia. Ehkäpä teknologia pysyy hallittavampana, kun miellämme sen leikkikaluna ennemmin kuin ”Yhtenä”.
Kevin Kelly videoilla ja blogeissa:
http://www.ted.com/talks/lang/en/kevin_kelly_on_the_next_5_000_days_of_the_web.html (2007)
http://www.tedxamsterdam.com/2009/video-kevin-kelly-on-what-technology-wants (2009)
Miksi tietotekniikkaa kehitetään ja Koskat 3 ja 4
Joku on keksinyt, että teknologialla saa rahaa. Teknologia ja talouskasvu kuuluvat yhteen kuin vanha aviopari. Teknologia tehostaa tuotantoa, mistä seuraa talouskasvua. Ihmiset luottavat siihen, että kasvaa se talous jatkossakin, ja rakentavat elämänsä sen mukaisesti. Joten tilaus uudelle teknologialle on jatkuvasti vetämässä.
Teknologia kertoo, että olemme päässeet eteenpäin. Meille on ominaista edistys ja eteenpäin meno. Meitä kiinnostaa se lupaus paremmasta, mikä teknologiakehitykseen on kietoutunut. Teknologia on meidän leikkikenttämme, kokeilualusta, valtava tekninen sanaristikko ja labyrintti, jonka haluamme ratkaista. Teknologiasta saa välittömän palautteen, että olemme päässeet eteenpäin. Ihminen ja yhteiskunta kehittyvät niin kovin paljon hitaammin ja epämääräisemmin.
Ehkä teknologian kehittäminen estää meitä ahdistumasta. Teknologia ei pahastu, vaikka emme keksisikään sitä täydellistä ratkaisua johonkin osa-osa-ongelmaan vielä tänään.
(Aikaisemmin: Koska nro 1 ja Koska nro 2)
Hacklabissa luodaan tekniikan ruohonjuurirunoutta
kuva: KV
Miten teknologia parantaa elämäämme 2025? -paneeli nosti esille hackerspacet tai hacklabit, kaikille avoimet yhteisölliset tilat, joissa tekniikasta ja rakentelusta kiinnostuneet voivat tavata toisiaan ja tehdä yhteistyötä erilaisten tiede-, teknologia- ja taideprojektien kimpussa.
Keitä hackerspace-osallistujat ovat, ja kiinnostaako heitä kehittää sosiaalista tai ympäristön hyvinvointia (ks. Neljä keinoa parantaa maailma teknologialla)? Tämä kysymys mielessä kävin tutustumassa Tampereen 5w-hackerspacen tiloihin ja tekijöihin.
Minut otettiin vastaan hacklabien henkeen avoimesti ja ystävällisesti. Sain tietää, että 5w on tekniikkaharrastajien yhteisö, jonka ytimessä on parisenkymmentä aktiivia. Mukanaolijoita yhdistää insinöörimäinen ajattelu ja kiinnostus laitteiden ja tekniikan rakentamiseen. Pääpaino on hardwaren, ei softan, rakentelussa. Hacklabin yksinkertainen idea on tarjota harrastajille kunnon tilat ja laitteet. sekä samanhenkisten ihmisten kannustavaa seuraa siinä ohessa.
Yhteistä tavoitetta 5w-porukalla ei ole. Isäntieni mukaan yhdenkään jäsenen projektissa ei ole ensisijaisena tavoitteena ympäristön tilan parantaminen.
En oikeastaan yllättynyt. Mutta ilahduin siitä innostuksesta, joka 5w:n tekniikkalaboratoriossa huokui. Tekniikka ja rakentelu on täällä vapaaehtoista ja omasta kiinnostuksesta lähtevää, ilman hyötyfunktiota – tekisi mieli sanoa itseilmaisua, luomista tekniikan kielellä. Hacklabilaiset kokeilevat, testaavat, rakentavat, purkavat, työstävät ja hiovat, kunnes lopputulos tyydyttää heitä.
Ihan ilman palkkaa. Useammankin mielessä tosin saattaa väikkyä ajatus omasta yrityksestä, mallina vaikkapa eräs parin harrastelijakoodarin autotallista käyntiinlähtenyt megainnovaatio.
Hacklabeissa tehdään teknologian ruohonjuurirunoutta. Entä ympäristön ja sosiaalinen hyvinvointi? En nähnyt merkkejä maailman pelastamisesta. Arvelen, että hacklabilaisia saattaa olla yhtä vaikea taivuttaa työskentelemään tietyn tavoitteen puolesta kuin ketä tahansa taiteilijaa.
Mutta siellä he ovat, kädet työssä ja mieli ideoimassa ja ongelmia ratkaisemassa. He puhuvat tekniikan kieltä. Pitäisikö siis myös ongelma ilmaista tekniikan kielellä?
kuva: KV
Teknokritia 