Teknokritia


Käyttäjälähtöisen suunnittelun tied… ei kun tutkimus

Posted in Uncategorized Kirjoittanut Marketta Niemelä : 19.5.2012
Tags: , , ,

Eräs tutkijakollegani kehotti minua yleissivistämään itseäni ja työnsi käteeni kirjan ”Tiede tutkimuskohteena”. Kiitin nöyrästi ja aloitin saman tien. Perusasiat on hyvä palauttaa mieleen, kun yliopistoajoista on sentään kulunut muutama vuosi.

Minulla oli heti valmiina kysymyskin, johon halusin vastauksen: onko käyttäjälähtöinen suunnittelu tiedettä? Miksi tai miksi ei? Jo kirjan ensimmäinen luku antoi minulle runsaasti pohdittavaa.

Yleissivistämiseni alku ei ollut helppo. Kaaduin heti itse tieteen käsitteeseen. Sitä ei kirjan mukaan voi yksiselitteisesti määritellä. Jos tämä aikakausi ja ympärilläni olevat ihmiset haluavat määritellä teknologiakehityksen ja käyttäjälähtöisen suunnittelun tieteeksi, ne ovat tiedettä. Jos eivät, ne eivät ole.

En tiedä. Määrittelisittekö te käyttäjälähtöisen suunnittelun tieteeksi?

Huomatkaa, että jos sanotte Ei, on turha vedota siihen, että englannin ”science” tarkoittaa lähinnä fysiikkaa ja kemiaa, mitkä eivät kumpikaan kuulu ihmislähtöisen suunnittelijan henkiseen työkalupakkiin. Suomen rajojen sisäpuolella ”tiede” on nimittäin paljon laveampi käsite kuin ”science”, ja sulkee sisäänsä mm. lääketieteen, oikeustieteen ja ihmistieteet.

Siis myös psykologian, johon käyttäjälähtöinen suunnittelu suurelta osin perustuu. Meillä päin psykologia on tiedettä sekin.

Ihmisen mielen toiminnan ja rakenteiden tutkimus on tiedettä. (kuva: A.Mason, Jtneill/Wikimedia Commons)

Mutta sitten kirjassa todetaan, että Suomessa tiedettä määrittää tutkimuksen organisaatio ja asenne. Toisin sanoen tekeminen (tutkimus) on tiedettä, jos 1) sitä tehdään yliopistossa ja 2) asenne tutkimustuloksia kohtaan on tieteellinen (väitteille on empiiriset perustelut, tulokset alistetaan kriittiselle keskustelulle, uudet tulokset voivat kumota vanhan teorian jne).

Asenteeni on kyllä kohdallaan. Ei käyttäjälähtöisen suunnittelunkaan tutkija esitä väitteitä tutkimuskohteesta – käyttöliittymästä, vuorovaikutuksesta, käyttäjästä – ilman havaittuja tai mitattuja tuloksia. Tutkija mittaa, havainnoi ja kyselee, miten käyttäjä käyttää käyttöliittymää ja vuorovaikuttaa laitteen, ohjelmiston tai järjestelmän kanssa.

Näiden tulosten perusteella tutkija sitten väittää jotakin käyttöliittymän ja vuorovaikutuksen ominaisuuksista (näiden painikkeiden kannattaisi olla täällä, tämä toiminnallisuus kannattaisi kätkeä tuonne). Väitteistä voidaan vääntää kättä oman tutkimusryhmän ja varsinkin tietenkin koodareiden ja insinöörien kanssa, jotka ovat sitä mieltä, että toiminnallisuus on mahdoton toteuttaa tuonne kätkettynä eivätkä painikkeet sovi tänne ollenkaan. Jossain vaiheessa päästään yhteisymmärrykseen sekä painikkeista että toiminnallisuuksista.

Mutta jotain puuttuu, jotta tämä olisi tiedettä.

Käyttöliittymään ja vuorovaikutukseen liittyviä havaintoja harvoin kerätään pitkän ajan kuluessa ja eri tilanteissa tarkoituksellisesti ja järjestelmällisesti niin, että niitä liitettäisiin yhteen systemaattiseksi kokonaisuudeksi. Näin tiede luonteenomaisesti toimii, on Ilkka Niiniluoto todennut vuonna 1980. Järjestelmällisesti kerätyistä havainnoista voitaisiin muodostaa teoria, joka kuvaisi, selittäisi ja jopa ennustaisi vuorovaikutusta. Teoriasta voitaisiin johtaa hypoteesi, jota voitaisiin testata empiirisesti keräämällä lisää havaintoja.

Käyttäjälähtöisen suunnittelun taustalla on kyllä teorioita. Esimerkiksi havaitsemisen teorioita, toiminnan teoriaa (Activity theory) ja motivaation teorioita. Ehkä käyttäjäkokemuksenkin määrittelyä voi sanoa teoriaksi. Kyllä näitä käytetään, mutta enpä juuri ole pyrkinyt kaatamaan niitä ja kehittämään uusia teorioita, jotka selittäisivät vuorovaikutusta paremmin.

Siinä meni se tiede, teorian mukana.

Selaan kirjan ensimmäistä lukua sinnikkäästi eteenpäin ja törmään OECD:n tutkimusluokitteluun. Onko käyttäjälähtöinen suunnittelu luokiteltavissa perustutkimukseksi, soveltavaksi tutkimukseksi vai kehitystyöksi?

Tämäkin vuorovaikutteinen tuote on voitu suunnitella käyttäjälähtöisesti. Onko se tiedettä? (kuva: Baycrest/Wikimedia Commons. CC-BY-SA-2.5)

Tutkimustyössäni en etsi uutta tieteellistä tietoa vaan pyrin suoraan käytännöllisiin tavoitteisiin tai sovelluksiin. Tutkimustyöni ei siis ole perustutkimusta. Sitä voisivat olla ihmisen havaitsemisen ja tiedonkäsittelyn tutkimus, tunteiden tutkimus ja ihmisten välisen sosiaalisen kanssakäymisen tutkimus. Näitä tehdään yliopistoissa.

Onko tutkimustyöni soveltavaa tutkimusta, koska pyrin käytännön hyötyyn? Sikäli kun rakennan tutkimustani ja tiedon etsintääni perustutkimuksen tuloksille. Perustutkimuksen tulokset vain ovat harvoin suoraan tai helposti sovellettavissa käyttöliittymän suunnitteluun. Eikä minun tutkimustyössäni tiedon etsintä ole erityisen omaperäistä – vaatimus, jonka OECD asettaa sekä perus- että soveltavalle tutkimukselle. Päinvastoin, yritämme käyttää standardoituja, hyväksi havaittuja menetelmiä systemaattisesti mutta tarkoituksenmukaisesti soveltaen. Samalla niitä tulee toki uudistettua silloin tällöin. Onkohan se riittävän omaperäistä OECD:lle?

Käyttäjälähtöinen suunnittelu on toimintaa, jonka päämääränä on tutkimustulosten avulla saavuttaa uusia ja paranneltuja tuotteita ja palveluja. Näin juuri! Tutkimustyöni onkin pääasiassa kehitystyötä.

Olen kehittäjä. Mukavaa.

Jos pidätte ei-teoreettista kehitystyötä tieteenä, minäkin olen tieteilijä. Jos ette, olen vain tutkija. Se ei muuten ole hassumpi duuni sekään. Sen ohessa voi harrastaa vaikka tiedettä.

Mika Kiikeri ja Petri Ylikoski (2004). Mitä on tieteentutkimus? Luku 1. teoksessa Tiede tutkimuskohteena. Filosofinen johdatus tieteentutkimukseen.  Gaudeamus, Helsinki. 

Mainokset

4 vastausta to 'Käyttäjälähtöisen suunnittelun tied… ei kun tutkimus'

Subscribe to comments with RSS


  1. Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Valitettavasti Suomessa tiedettä on vain se mitä suomen akatemian toimikunnat rahoittavat. Ei siihen sen kummempaa teoreettista pohdiskelua tarvita.


  2. Kiitos uudesta näkökulmasta: rahoittaja määrittää, mikä on tiedettä. Tieteelliseksi määritelty rahoittaja kertoo rahoituspäätöksillään, mikä on tiedettä, niinkö? Ja ne, jotka saavat rahoitusta ja tulevat näin sisällytetyksi tieteen piiriin, hakevat jatkossakin rahoitusta siltä oikealta tiederahoittajalta, joka saa vahvistusta oikean tieteen rahoittajana. Ympyrä sulkeutuu…

    Teoreettista pohdiskelua tarvitaan ehkä harvemmin kuin mitä sitä olisi tarjolla, mutta usein se vain on hauskaa. Joskus mennään Särkänniemeen, joskus pohdiskellaan koko päivä.

  3. Vesa said,

    Vaan olisiko käyttäjäkeskeinen suunnittelu sittenkin tieteellinen menetelmä, jolla kehitetään tiettyyn kohteeseen (palvelu, tuote, tms.) liittyvää tietoa? Minusta tämä aihe sopii aika hyvin tulkitsevan tieteenteorian sateenvarjon alleja siten kyseessä olisi hyvinkin tieteellinen menetelmä, mutta en sitä välttämättä kutsuisi suoraan tieteeksi, enemmänkin työkalupakin yhdeksi alalaatikoksi, jossa on paljon erilaisia työkaluja.
    Toisaalta varmaan käyttäjäkeskeisestä suunnittelustakin saadaan itsestään tiedettä, jos keskitytään tutkimaan (ja kehittämään!) sitä, millainen olio kks (en jaksa enää kirjoittaa käyttäjäkeskeistä suunnittelua auki, siksi lyhenne kks, jolla viittaan siis juuri käyttäjäkeskeiseen suunnitteluun) itse on. Vähän niinkuin filosofia tai uskonto – eivät sinänsä minusta tieteitä, mutta jos niitä tutkitaan, niin ko. tutkimuksesta tulee tiedettä… tai siis jos niitä tutkitaan tieteellisin menetelmin, vaikkapa (popperilaisittain) pyrkimällä falsifikoimaan joitakin mahdollisuuksia, uskomalla empiirisiin tuloksiin ja sitä kautta rajaamalla asian todellista luonnetta.


  4. Jos kks (käyttäjäkeskeinen suunnittelu) tuottaa yleistä, teoriantapaista ja useampiin esimerkkeihin sovellettavaa tietoa, niin onhan siinä tieteellistä otetta. Käyttäjäkokemus- ja affordanssiteoriat ovat esimerkkejä. Popperilaisten mielestä kks:n teoriat ovat varmaan aika epämääräisiä, mutta vaikka ne olisi muotoiltukin falsifioitaviksi, ihmistieteissä yleensä on haastavaa järjestää empiirinen koe, joka on sekä kontrolloitu että ekologisesti validi.

    Mutta kks:n ei välttämättä kannata edes pyrkiä täsmälliseen tieteellisyyteen. Kks:n tarkoitushan on tuottaa ”hyvää” suunnittelua tai ”hyviä” suunnittelun tuloksia. Siksi joidenkin tutkijoiden mielestä kks:n kannattaa pyrkiä teorioihin, joiden ensisijainen tarkoitus on inspiroida uutta hyvää suunnittelua. Teorioiden falsifioitavuuteen ja muihin (luonnon)tieteellisiin kriteereihin sitoutuminen toisi liikaa kontrollia ja kahleita tässä mielessä.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: