Teknokritia


Some: köyhää kieltä, joka ei kehitä mieltä?

Posted in Uncategorized Kirjoittanut Marketta Niemelä : 14.4.2012
Tags: , ,

Kirsi Kunnas ei käytä sosiaalista mediaa mutta pelkää, että siellä on köyhää kieltä, joka ei kehitä ajattelukykyämme eikä sielullista ulottuvuutta meissä. Markus Leikola on kirjoittanut Facebook-aiheisen runokokoelman. Karo Hämäläinen oli juuttua FB-keskusteluruuhkaan ja myöhästyä koko tilaisuudesta, mutta twiittaukset eivät keskeytyneet. Some on Tuija Välipakan työmaa ja maisemakonttori, mutta erillään itse työn sisällöstä, runoudesta ja kirjallisuudesta. Alexandra Salmela sai tiedon uudesta ehdokkuudestaan kirjallisuuspalkinnon saajaksi Facebookin kautta, kun järjestäjä unohti ilmoittaa hänelle itselleen.

Tällaista suhdetta sosiaaliseen mediaan määrittelivät edellä mainitut kirjailijat ja runoilijat Tampereen kirjamessuilla Aamulehden järjestämässä Suuressa kirjallisuuskeskustelussa. Some on ja voi hyvin, on jopa muuttumassa kirjailijan arkiseksi seinätapetiksi, mutta ei ole viemässä kirjallisuuden paikkaa. Tuija Välipakka totesi kauniisti, että laadukas kirja on pyhäkkö ja kaikissa meissä on sisään rakennettu pyhän tarve. Siksi kirja on ja pysyy.

Mutta harmillisen pinnalliseksi keskustelu jäi. Aika on rajallinen resurssi ja ihminen joutuu valitsemaan mitä tekee. Aika, mikä somessa vietetään, on pois laadukkaankin kirjan lukemisesta. Kunnaksen mukaan kirjojen pidemmät ja monimutkaisemmat lauserakenteet kehittävät ajattelukykyämme. Tyhmistyttääkö some siis meidät? Tähän keskustelussa ei päästy, eikä siihenkään, että olisi mietitty mitä hyvää some on meidän kieleemme tuonut.

Hämmästyttävästi keskustelusta jäi puuttumaan myös se, miten some ja internet muuttavat itse kirjoittamista. Esimerkiksi yhteisöllistä (verkko)kirjoittamista ja blogifiktiota ei mainittu sanallakaan. Keskustelu toisti jo vanhanaikaiselta tuntuvaa näkemystä kirjailijasta, joka työskentelee erakkona ja kirjoittaa itselleen, itseilmaisuksi.

Some, erityisesti blogit, ovat muuttaneet myös kirjoittamista. Kirjoittaminen on yhteisöllistä, kommentoivaa ja nopeasti reagoivaa. Kirjatkin ovat aina keskustelleet toistensa ja ajankohtaisten ilmiöiden kanssa; blogikirjoittaminen tekee sitä yhtä lailla mutta vain nopeammin ja läpinäkyvämmin.

Some-maailma on olennaisesti vuorovaikutusta, jakamista ja seurustelua. Sellaiseen kasvaneesta lukijasta kirja voi olla tylsä, kun sitä ei voi kommentoida välittömästi, eikä kirjailija ota kommentteja huomioon, vaikka ne kuulisikin. Some-maailmassa asioita, fiktiotakin, rakennetaan yhdessä. Tekijyys ja valmis lopputulos ovat  toisarvoinen juttu.

Hei kirjallisuus ja kirjailijat, tämä ei ole uhka vaan mahdollisuus ja haaste! Miten vuorovaikutteisesta ja nopeatempoisesta some-pulinasta syntyy kielellisesti rikkaita, viihdyttäviä ja maailmaa muuttavia tarinoita – Suurta Kirjallisuutta yhteisöllisin keinoin?

Koska ja missä saamme laadukasta some-kirjallisuutta? Kuka luo ensimmäisen some-pyhäkön, jonka edessä ihmiset tunnustavat: tämä osui suoraan minun sieluuni?